3. tammikuuta 2016

Kuinka päädyin sijoitusharrastuksen pariin

Koska minusta on mielenkiintoista lukea sijoitusnäkemysten ja salkkujen kehittymisen ohella myös ihmisten henkilökohtaisia taustoja sijoitustoiminnan takana, ajattelin hieman avata omaa henkilöhistoriaani ja sitä kuinka olen päätynyt sijoitusharrastuksen pariin.

Olen pienestä pitäen ollut varsin säästäväinen henkilö. Opin jo nuorena käyttämään omaa rahaa vanhempieni alettua maksaa minulle viikkorahaa omia hankintojani varten. Koska viikkorahani oli sangen pieni, hiemankin arvokkaammat asiat vaativat useimmiten viikkojen säästämisen ennen kuin minulla oli varaa lähteä ostoksille. Tämä opetti kärsivällisyyttä rahankäytön suhteen ja jouduin jo varhaisessa vaiheessa punnitsemaan josko impulsiivinen karkkiostos oli mielestäni tärkeämpi kuin kalliimpi ja pidempää säästöaikaa vaatinut sarjakuvakirja.

Teini-ikäisenä olin jo itse vastuussa lähes kaikista omista hankinnoistani vaatteista koulukirjoihin. Vanhempani vain antoivat minulle sovitun summan käytettäväksi ja tästä minun tuli itse budjetoida varallisuuteni siten, että sain kaiken tarpeellisen hankittua. Uskon että vanhempieni talouskasvatuksen myötä olen saanut hyvän pohjan raha-asioiteni pyörittämiseen, eikä minulla ole kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä ikinä ollut suurempia ongelmia henkilökohtaisen talouteni kanssa.

Olin jo alakouluikäisenä kiinnostunut osake- ja valuuttakursseista ja muistan kuinka toisinaan seurasin niiden kehittymistä Hesarin talousosiosta, samalla kun luin lehden takasivuilta sarjakuvat ja tulevat telkkariohjelmat. Ymmärsin jo tuolloin ajatuksen tasolla että vaihtamalla valuuttaa silloin kun kurssit ovat alhaalla ja vaihtamalla saman rahan kurssien palauduttua takaisin, olisi mahdollista tienata "ilmaista rahaa". Tästä oli kuitenkin vielä pitkä matka ensimmäiseen varsinaiseen kosketukseeni pörssiosakkeisiin ja osakerahastoihin. Osasyynä tähän oli varmasti 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun teknologiaosakehuuma ja kuplan puhkeaminen.

Kuten moni muukin keskiluokkainen "tavis", myös vanhempani innostuivat tekemään sijoituksia kuumiin teknologiayhtiöihin, mitä sitten päätyivät kiroamaan kuplahintaisten osakehankintojen arvon romahdettua. Talouskriisi ja pörssikurssien romahtaminen oli omiaan jättämään huonon kuvan osakesijoittamisesta teini-ikäisen ajatuksiin.

Myös teini-iästä eteenpäin pitkäjänteinen säästäminen on ollut osa elämääni: Vanhempieni avattua minulle ASP-tilin, säästin rutiininomaisesti osan kesätyö- ja syntymäpäivälahjarahoistani asuntosäästötilille.

Ensimmäinen todellinen kosketukseni osakesäästämiseen tapahtui tasan kahdeksan vuotta sitten tammikuussa 2008, kun niin ikään vanhempieni aloitteesta minulle perustettiin vapaaehtoinen eläkevakuutus. Heidän mukaansa kotimaamme taloustilanne omassa eläkeiässäni (mikä ikinä se olisikaan) tulisi olemaan niin epävarma, että ylimääräinen eläketurva ei olisi varmasti lainkaan pahitteeksi. En tuolloin ymmärtänyt kovinkaan hyvin vakuutusvirkailijan selityksiä eläkesumman kertymisestä ja sen tulevasta suuruudesta. Muistan olleeni myös varsin skeptinen virkailijan antaminen lupausten suhteen, mutta ymmärsin kuitenkin että säännöllinen kuukausisäästäminen olisi joka tapauksessa erittäin järkevää. Mitä tulevaisuuden eläketurvaan tulee, olen yhä tänä päivänä samaa mieltä vanhempieni tuolloisen näkemyksen kanssa.

Kuukausittaiset eläkevakuutussäästöni alkoivat kerryttää osuuksia Tapiola 2045 -yhdistelmärahastosta, jonka tavoiteajankohtana oli nimensä mukaisesti vuosi 2045. Eläkevakuutussäästöjen kehityksen myötä aloin hiljalleen oivaltaa säännöllisen säästämisen ja korkoa korolle -ilmiön tehon. Luettuani lisää rahaston sisällöstä ja strategiasta ymmärsin myös hieman enemmän allokaatiosta ja riskin hajauttamisesta.

Eläkesäästön alkuaika oli lukujen valossa varsin synkkää seurattavaa, sillä talouskriisistä johtuen joka ikinen kuukausittainen säästöerä tuntui vain pienenevän seuraavassa kuussa. Onneksi kuitenkin pitäydyin sinnikkäästi alkuperäisessä säästösuunnitelmassa, sillä tämän johdosta kurssien noustua säästöjen kehitystä kuvaavien raporttien seuraaminen muuttuikin varsin miellyttäväksi puuhaksi.

Seuraava, hieman merkittävämpi, kosketus osakemarkkinoihin tapahtui paria vuotta myöhemmin, kun jouduin työprojektin myötä tutustumaan erään kotimaisen pankin rahastotarjontaan ja rahastotuotteiden ominaisuuksiin. Aloin ensimmäistä kertaa ymmärtää riskin ja tuoton välistä suhdetta ja ajallisen hajautuksen todellista merkitystä markkinoiden eläessä. Ymmärsin, että sijoittamalla olisi mahdollista saada tuottoa vaikka kurssit sahaavatkin ylös ja alas, sillä keskimäärin ne kuitenkin nousevat ylöspäin.

Tämän oivalluksen myötä aloin perehtyä sijoittamiseen enemmän lukemalla keskustelupalstoja ja blogeja sekä tein ensimmäiset itsenäiset rahastomerkintäni Tapiolan verkkopankissa. Luettuani passiivisten rahastojen kustannushyödyistä avasin myös tilin Seligsonille, jonka rahastoihin sijoitin osan säästöistäni. Kuten varmasti monella muullakin innostuneella aloittelijasijoittajalla, oli sijoituskäyttäytymiseni alkuvaiheessa aivan järjetöntä: Seurasin kurssien kehitystä lähes maanisesti monta kertaa päivässä, reagoin liian herkästi pieniin kurssimuutoksiin, sijoitin liian pieniä summia suhteessa toimeksiantojen kustannuksiin ja pidin aivan liian suurta osaa käyttövarallisuudestani kiinni rahastoissa.

Olin myös kiinnostunut suorista osakesijoituksista ja lukenut paljon kehuja Nordnetin* edullisista kustannuksista. Rekisteröidyinkin jo kertaalleen palveluun, mutta suora osakesijoittaminen tuntui kuitenkin vielä sen verran haastavalta, että postitse saapunut liittymislomake jäi tuolloin täyttämättä.

Sijoitusharrastukseni jäi pian tämän jälkeen kuitenkin taka-alalle kun minulle tuli ei-niin-yllätävä tarve lunastaa kaikki rahasto-osuuteni. Alettuani tienaamaan säännöllistä palkkatuloa, oman asunnon ostaminen tuli nimittäin ajankohtaiseksi. Tämä kuitenkin edellytti asuntosäästötavoitteen täyttymistä, minkä aiheutti kiireellisen tarpeen kaikkien säästöjeni keräämiseen ASP-tilille. Rahastosäästöjen lunastusajankohta ei ollut onneksi huonoin mahdollinen, mutta tällöin tuli kyllä selväksi kuinka riskialtista tarpeellisen käyttövarallisuuden pitäminen kiinni sijoituksissa voisi olla mikäli ajoitus olisi huono.

Rahastolunastusten ja oman asunnon ostamisen myötä sijoitustoimintani unohtui vuosiksi keskittyessäni asuntolainan lyhentämiseen ja eläkesäästämisen. Vuonna 2015 kuitenkin huomasin, että tulojeni kasvettua säästöön jäi kuukausittain varallisuutta joka makasi vain pankkitilillä. Havahduin myös siihen, että edellisistä aktiivista sijoituksistani oli jo vuosia ja olin tuon ajan jälkeen menettänyt säästöjeni korkoa korolle -tuotot jo useiden vuosien ajalta, eikä ikääntyminen muuttaisi tilannetta lainkaan parempaan suuntaan. Niinpä päädyinkin jälleen lueskelemaan sijoitusaiheisia verkkokeskusteluja, blogeja ja tällä kertaa onnekseni myös sijoituskirjallisuutta. Avasin vihdoin tilin Nordnetiin toukokuussa 2015 ja pian tämän jälkeen tein ensimmäiset suorat osakesijoitukseni. Aloitin samalla myös maksuttoman ETF-kuukausisäästämisen*, jonka pohjalle iso osa sijoitusstrategiaani edelleen perustuu.

Tämä merkintä alkaa venyä jo varsin pitkäksi ja koska vuosi 2015 oli varsin merkityksellinen oman sijoitusharrastukseni kannalta, ajattelin avata viime vuoden tapahtumia hieman yksityiskohtaisemmin myöhemmin tulevassa vuosikatsauksessani.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aloitus!

    Tervetuloa tähän bloggaavien säästäjien maailmaan, jossa kokemukseni mukaan kaveria tuetaan eikä trollata. Harrastus on paitsi mielenkiintoinen, myös älyttömän opettavainen ja silmiä avaava. Toki tässäkin hommassa on syytä opetella ajattelemaan omillaan, eikä kannata uskoa joka totuuteen. Arvo on arvoa ja vola on volaa.

    (Lisäsin blogisi seurantaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Säästämiseen ja sijoittamiseen keskittyviä blogeja seuratessani (omasi mukaanluettuna) olen kieltämättä huomannut saman asian. Kommentointi on pääasiassa hyvin asiallista ja avuliasta. Laumakäyttäytymisen riski on toki olemassa, mutta verrattuna esim. Kauppalehden keskustelupalstaan tai Sharevilleen, mielestäni blogikommentit ovat useimmiten varsin valistuneita.

      Poista